Paperinaruverho

Keväällä kädentaitomessuilla näin paperinarusta neulotun verhon. Heti päätin itsekin sellaista joskus kokeilla.

Keittiöön tarvittiin uudet verhokapat,  eikä kaupasta löytynyt mitään  mieluisaa kangasta.
Siis ohutta paperinarua kudonta-asemalta ja verhon tekoon. Käytin verhoon  ainaoikein neulosta puikoilla n:o 6.
Paperinaruneuloksesta tuli aika jäykkää, melkein kuin peltiä. Kastelin tekeleen, joka jälkeen sitä oli helppo venytellä oikeisiin mittoihin. Kuivuttuaan se näytti vähän jopa laskeutuvan.

Verhon yläreunaan neuloin reiät, joista se on helppo pujotella tankoon. Reiät on tehty kuten napinlävet ja niitä on 5 cm välein.
Tykkään näistä.







Kuvassa  oleva sireenimaljakko on Arabian tuotantoa 1960-luvulta.

Taivas varjele, mitä sieltä tulee

Senverran inspiroiduin jääkiekkomaajoukkueen kultamitalista, että virkkasin itselleni pienen leijonan. Taidan antaa sille nimeksi Mikke.
Eläköön Suomi!
Eläköön ilmaveivi!

Esikuva leijona-amigurumille löytyy www.ravelry.com. Pelipaidan suunnittelin itse. Työkaverilta sain vinkin laittaa häntään piippurassia, jolloin sitä on helppo taivutella.

Perjantai 13. ja kirsikankukat

Kirsikkapuut kukkivat aikasin. Usein kun kukat huomaa on liian myöhäistä.

Tänään pinkaisin pyörällä paikkaan, missä tiesin  kirsikkapuiden kasvavan. Kauhukseni huomasin, että tuuli riepotteli puuparkoja ja ilma oli sakeana  terälehdistä.Onko ne kaikki jo irronneet?

 Olin tyytyväinen kun sain otettua muutaman kuvan. Ajattelin että oikeastaan on aika ylellistä seistä puun alla kun päälle sataa vaaleanpunaisia kukkia.
Ei mikään epäonnen päivä.

Ruusu äidille

 Lyhin reitti meiltä hautausmaalle kulkee läheisen metsän poikki. Sinne polulle minä tänä aamuna suunnistin. Tutut kivet ja juurakot toivottivat minut tervetulleeksi.

Parkkipaikalla on autoja. Moni muukin on jo aamuvarhain liikkeellä. Etsin tutun haudan. Siihen on äiti haudattu isän viereen. Kurkkua kuristaa. Lasken kukkani.

Lähden pois, takaisin metsän suojaan. Metsä lohduttaa. Annan tutun polun johdattaa minut takaisin kotiin.

Henkien talot ja kukkapuut

Jo jonkin aikaa on mielessä ollut ajatus tehdä savesta pieniä taloja. Nyt niitä sitten tein. Kukkapatsaita olen tehnyt jo aikaisemminkin ja nehän alkoivat pienten talojen rinnalla näyttää ihan kukkapuilta.

 Joissain kulttuureissa oli tapana tehdä pieniä savitaloja, ja niissä uskottiin henkien oleilevan. En nyt niin kovasti mihinkään henkijuttuihin usko, mutta ei kai se ole pahitteeksi vaikka kotona on muutama talo myös hengille.

Tässä vaiheessa kevättä jaksaa vielä innostua voikukista.

Hattivatti-lautanen

Tämä neliskulmainen savilautanen on kuivattu isossa pyöreässä muotissa. Kulmat ja reunat ovat nousseet ylöspäin. Lasitteena on käytetty mustaa ja ruskeaa.
Kun roiskaisin mustaa lasitetta yhteen kulmaan, niin opettajan mielestä kuvio muistutti hattivattia.













Olkoon tämä siis Hattivatti-lautanen.


                                                 

Piknik

Jos tänä vappuna tarkenee mennä piknikille, niin kannattaa varata mukaan myös kassillinen kiviä. Senverran navakka on tuuli, että sapuskat voi lennellä pitkin nurmikkoa. Kivillä saat ankkuroitua tavarat paikoilleen.
Kivet kannattaa koristella vaikka pienillä virkatuilla kukilla.

Samaan sävyyn kivien kanssa voit koristella myös tabletit. Tässä olen koristellut Huopasesta virkatun ja huovutetun alustan.

Ja jos vielä jaksat kantaa, voit ottaa jokaiselle ruokailijalle liuskekiven tarjottimeksi.















Tai sitten voit juoda simat sisätiloissa.