Siispä lisäsin porokahvin ostoslistaan. Yleensä pannujauhatus on tullut ostettua vahingossa.
Kaivoinpa minäkin esille vanhan emalipannun ja panin siihen veden kiehumaan. Poroja lisäsin mielestäni sopivan määrän. Annoin kiehahtaa ja säikäytin kahvin. Jätin vähäksi aikaa selviämään. Kaiken tein niinkuin muistin aikuisten ennenmuinoin tehneen. Pannumyssyä minulla ei kuitenkaan ollut laittaa pannun päälle.
Fiilistä nostatin palasokerilla ja sokeripihdeillä. Leipomani piimäkakku lisäsi mielestäni oikeaa tunnelmaa.
Kahvi oli ihan onnistunutta. En huomannut maussa valtavaa eroa keittimellä keitettyyn. Ehkä näin voisi kuitenkin alkaa keitää sunnuntai kahvit.
2 kommenttia:
Mulla on kanssa pari vanhaa emali kahvipannua, mutta koska asun täällä kaukana, ei täältä saa oikein muuta kun espressoa tai muita tosi hienoksi jauhettuja kahveja. Et usko kun harmittaa, olisi niin mukavaa keittää kunnon kahvit. Käly? (miehen sisko) just valitti viikonlopulla miten Scandinaviassa on pahaa kahvia, en tahtonut sanoa muuta kun että mulla on sitä niin hirveen ikävä. En pidä täkäläisestä maitoon keitetystä olleskaan.
Laitan kyllä kahviin paljon maitoa, mutta voiko maitoon keittää kahvin?
Pannukahviahan täällä keitetään aika usein kun ollaan vaikka retkellä. Silloi kahvipannu lämmitetään nuotiolla ja porot laitetaan sekaan. Se on aika tunnelmallista.
Lähetä kommentti