Luettuani muutamia mosaiikintekemistä
käsitteleviä kirjoja, huomasin että
mosaiikin tekeminen ei ollutkaan niin yksinkertaista
kuin olin kuvitellut.
Kirjan ohjeissa kaakeleita ei pilkottu
vasaralla mäiskimällä.
Säännöllisen muotoisia ja kokoisia
paloja oli tarkoitus saada aikaan
erilaisia leikkureita ja pihtejä
apuna käyttäen.
Ohjeissa neuvottiin piirtämään malleja,
joiden avulla palaset aseteltiin
oikeisiin paikkoihin.
Eikä siis vaan siihen
mihin sattuivat sopimaan.
Epäonnistuneiden keramiikkatöiden
varastosta kaivoin esiin
sydämenmuotoisen lautasen,
jonka lasitukseen en ollut tyytyväinen.
Sille tein mosaiikista uuden pinnan.
Työ ei edennyt enää yhtä nopeasti.
Niinpä tämän työn nimeksi tulikin
Tieto lisää tuskaa -lautanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti