Minun valokuvamuistoni on
joululahjaksi saamani satukirja.
Muistan, että sitä luettiin usein.
Rumaa ankanpoikasta siitä
ei kuitenkaan luettu koskaan.
Se oli aivan liian surullinen tarina.
Luin tätä kirjaa myöhemmin
omille lapsilleni, mutta Rumaa
ankanpoikasta en vieläkään
pystynyt ääneen lukemaan.
6 kommenttia:
Ihana! Tuo kirjoitus ja kaikki! Sama peli täällä, muuntelen Ruman Ankanpoikasen aina, kun luen sitä lapsille. Sehän on ihan rasistinen ja surullinen tarina!
Ihana muisto!
Tosi kiva muisto omasta lapsuudestasi.
Ja, vielä allekirjoituskin!
voi miten ihana tuo ensimmäinen kuva !
Herttainen satuhetki muistoineen.
Tuli heti mieleen, että ihana muisto! Mahtavaa, että olet sen säästänyt! Minullekin tuli aina suru puseroon Rumasta ankanpoikasesta.
Paljon onnellisia satuja toivottaen.. :)
Lähetä kommentti