Leppäkerttukin halusi osallistua
marjanpoimintatalkoisiin.
Leppiksiä on näkynyt meidän
pihassa tänä kesänä tosi vähän.
Osan marjoista pakastin.
Lapset tykkäävät syödä
niitä talvella jäisinä
suoraan pakkasesta.
Osasta marjoja keitin mehua.
Tässä on tarjolla punaista mehua
punaisessa lasissa.
Lasi on tosi vanha. Se on
peräisin aikoja sitten huutokaupasta
huudetusta romulaatikosta.
Pitäisi joskus itsekin käväistä
huutokaupassa.
Mitä tekisin vanhalle ikkunanpokalle, jonka otin viime kesänä mukaani maalta?
Lämpöisten ilmojen alettua kaivoin karmin esiin ja aloin poistaa vanhoja laseja. Kyllä oli esihistoriallinen kitti kovassa, mutta ulkona oli mukava työskennellä.
Maali oli liian hyvässä kunnossa, jotta poka näyttäisi vanhalta. Sitä piti hiekkapaperilla hioa. Ei liikaa, eikä liian vähän. Sopivasti. Paljonko on sopivasti?
Olin kuvannut kukkivia omenapuita, ja näistä kuvista teetin suurennokset. Lasiliikkeestä ostin uudet ikkunaruudut. Vanhasta pokasta tulikin sitten valokuvakehys.
Kirsikkapuut kukkivat aikasin. Usein kun kukat huomaa on liian myöhäistä.
Tänään pinkaisin pyörällä paikkaan, missä tiesin kirsikkapuiden kasvavan. Kauhukseni huomasin, että tuuli riepotteli puuparkoja ja ilma oli sakeana terälehdistä.Onko ne kaikki jo irronneet?
Olin tyytyväinen kun sain otettua muutaman kuvan. Ajattelin että oikeastaan on aika ylellistä seistä puun alla kun päälle sataa vaaleanpunaisia kukkia.
Ei mikään epäonnen päivä.
Lyhin reitti meiltä hautausmaalle kulkee läheisen metsän poikki. Sinne polulle minä tänä aamuna suunnistin. Tutut kivet ja juurakot toivottivat minut tervetulleeksi.
Parkkipaikalla on autoja. Moni muukin on jo aamuvarhain liikkeellä. Etsin tutun haudan. Siihen on äiti haudattu isän viereen. Kurkkua kuristaa. Lasken kukkani.
Lähden pois, takaisin metsän suojaan. Metsä lohduttaa. Annan tutun polun johdattaa minut takaisin kotiin.
Ihanan lämmin kevätpäivä. Krookuksia oli noussut kukkapenkistä. Kun aloin ottaa kuvaa, niin paikalle pörräsi kimalainen. Minusta vähääkään piittaamatta se keräsi mettä kukista.
Halusin ihailla kukkia myös sisällä. Olin tehnyt savesta munankuoria muistuttavia pieniä kulhoja. Muutaman krookuksen nappasin kimalaiselta ja istutin munakuppiin.
Vaikka olenkin odottanut lumien sulamista tosi kovasti, niin yhden lumikuvan vielä otin. Kauniin pastellisävyisiksi haalistuivat värit auringossa lunta vasten.
Aamulla aurinko paistaa pienen hetken kellarin ikkunasta ja muodostaa kapean valokaistaleen. Tänään sen taas huomasin ja äkkiä piti löytää jotain valokuvattavaa.
Olin kerännyt koivunoksia maljakkoon ja silmut olivat auenneet hiirenkorvalle. Niistä nappasin kuvan
Olin kuivannut keltaisia ruusuja, ja ne laitoin keraamiseen kukkamaljakkoon. Kovin monimutkaisten asetelmien tekoon ei ollut aikaa.
Tänä keväänä tekemästäni kukkamaljakosta erottui enää vain kuvio ja lasite. Valokaistale oli jo tosi kapea.
Siinähän ne nyt ovat, leopardikuvioiset korkokengät. Ne vaativat päästä kaupasta mukaani. Lapseni mielestä ihan OK jos olisin 30 vuotta nuorempi. Sanoin hänelle, että leopardikuvio on täydellinen valinta vähän kypsemmälle naiselle. Ja olihan meillä ollut juuri puhetta työkaverini kanssa siitä, kuinka tärkeää on erottua joukosta. Näitä ehkä kannattaisi kokeilla.
Tämän idean sain ystävältä. Laita tyhjään maitopurkkiin vettä. Upota sinne ruusu ja laita ulos jäätymään.
Miehellä oli juuri ollut synttärit, joten materiaalia oli mukavasti käden ulottuvilla. Ruusun upottaminen veteen olikin sitten vähän ongelmallisempaa, se vaan sitkeästi kellui pinnalla. Sidoin sen ympärille painoksi rautalankaa. Ruusu ja rautalanka. Johan upposi.
Seuraavana päivänä hain ulkoa jäätyneen purkin ja irrotin kimpaleen. Mielestäni ihan kaunis.
Mitä kaikkea sitä voisikaan tällä tavalla jäädyttää. Hylkäsin idean joululahjojen jäädyttämisestä. Jos pakkaset jatkuvat, niin ainakin joulukukat voisi antaa tässä muodossa.
Välillä on kiva puuhailla valokuvien parissa. Ainakin itseni ottamissa valokuvissa tuntuu aina olevan jotain parannettavaa. Kumma että taustallakin on yhtäkkiä jotain ylimääräistä, mitä en kuvaa ottaessani huomannut. Onneksi on olemassa kuvankäsittelyohjelmat. Homma on ihan harrastepohjalla ja -tasolla, ja jaksan vielä iloita jokaisesta mielestäni onnistuneesta tuotoksesta.