Uudet patalaput

Oli aika virkata uudet patalaput.

Etsin netistä ohjeen,  jota olin

käyttänyt anopin joululahjaan

Himppu mummun patalappu.

http://harmis.vuodatus.net/blog/888789 

Kiva virkata ja ihan mukavan 

näköinen. Harmi, että pinkki lanka

loppui viime metreillä.

Sadonkorjuuta

Tänä kesänä pihassa kasvavat

viinimarjapensaat antoivat ihan

mukavan sadon.

Keräsin marjoja keväällä

tekemääni särmikkääseen

keramiikkakulhoon.

Leppäkerttukin halusi osallistua
marjanpoimintatalkoisiin.
Leppiksiä on näkynyt meidän
pihassa tänä kesänä tosi vähän.

Osan marjoista pakastin.
Lapset tykkäävät syödä
niitä talvella jäisinä
suoraan pakkasesta.

Osasta marjoja keitin mehua.
Tässä on tarjolla punaista mehua
punaisessa lasissa.
Lasi on tosi vanha. Se on
peräisin aikoja sitten huutokaupasta
huudetusta romulaatikosta.
Pitäisi joskus itsekin käväistä
huutokaupassa.

Pellavaverho

Tykästyin niin neulomiini paperinaruverhoihin,

että verhoja piti saada lisää.

Tällä kertaa tein verhon ohuesta pellavalangasta.

Aloin tehdä verhoa ainaoikein  neuloksella,

kuten olin paperinaruverhoakin tehnyt.

Hylkäsin idean, koska neulos vaikutti

ihan liikaa vaatteelta. Siitä olisi saanut

kivan ohuen neuleen.

Vaihdoin puikot suureen virkkuukoukkuun n:o 7.

Virkkasin 1 pylväs + 1kjs, jolloin syntyi ilmavaa 

verkkoa. Lanka oli tosi ohutta.

Yleensä ripustan verhot suoraan tankoon. Niinpä

virkkasin reiät verhon yläreunaan.

Tykkään näistäkin verhoista.

Ne ovat ohuet ja ilmavat eikä

kuitenkaan yhtään pitsimäiset.

Pikemminkin kalaverkkomaiset.

Lankapussista löytyi myös rohdinpellavaa,

josta on joskus tehty pyyheliinoja.

Se oli vähän paksumpaa,

ja siitä virkkasin pienen pöytäliinan.

Laventelinsininen näytti kauniilta
pellavan kanssa.

Tein pienen kimpun laventelista.

Lopuksi sidoin kukat sängynpäätyyn

tuoksumaan.

Kaapin paikkaus

 

Tulipahan raahattua tällainen iso kaapinrötkälekin 

tänne kaupunkiin. Tarkoituksena oli vähän rapsutella 

pois maalia ja sen jälkeen sipaista pintaan kerros

puuvahaa. Siitähän syntyisi mainio perinnehuonekalu

olohuoneeseen.
 

Mutta.
Ennenkuin kannattaa kovasti miettiä
kaapin paikkaa,
pitää suorittaa kaapin paikkaus.
Ja melko perusteellinen.

 Maali ja kittikerrosten alta paljastui
hienoa vanhaa puuta. 

  Selvisi myös,
että lipastoni on joskus toiminut
tupajumiyhdyskunnan
päämajana.

 Saapa nähdä riittääkö vuosi
kansalaisopiston puutyökurssilla
tämän projektin läpiviemiseen.

Punainen potkukelkka

Siivottiin ulkovarastoa. Stigat ja pulkat nostettiin autotallin vintille,
mutta potkukelkka jätettiin. Sitä voi vaikka tarvita. Myös kesällä.

 Samasta varastosta löysin punaisen emalimukin.
Siihen keräsin mansikoita.

Valkoiseen emalikannuun kävin keräämässä
valkoisia kukkia: siankärsämöä, päivänkakkaraa,
mesiangervoa ja koiranputkea.

Vintage 1960

Aikani kuluksi                                    

pengoin laatikoita ja löysin 

vanhoja leninkejä. 

Nämä ovat olleet käytössä 60-luvulla.
Taitavat olla äidin vanhoja.                      

Oli ihan pakko sovittaa, ja mahtuivathan
nämä päälleni.

Tämä turkoosi

hame olisi vieläkin ihan käyttökelpoinen,

mutta kaula-aukko

on aivan liian tiukka, melkein kuristava.

         
     




          Aika hiostavalta tuntui tämä
          teryleeni-villasekoitekangas
          jakkupuku, mutta
          muuten kangas on kaunis.
          Hameen helmassa on kivat vekit.

















Ihana ruusukuvioinen leninki.
Tämän kanssa voisi mennä kesällä
vaikka minne. Mustat leggarit alle ja menoksi.

Pokaprojekti

 

Mitä tekisin vanhalle ikkunanpokalle, jonka otin viime kesänä mukaani maalta?

Lämpöisten ilmojen alettua kaivoin karmin esiin ja aloin poistaa vanhoja laseja. Kyllä oli esihistoriallinen kitti  kovassa, mutta ulkona oli mukava työskennellä.

Maali oli liian hyvässä kunnossa, jotta poka näyttäisi vanhalta. Sitä piti hiekkapaperilla hioa. Ei liikaa, eikä liian vähän. Sopivasti. Paljonko on sopivasti? 

 

Olin kuvannut kukkivia omenapuita, ja näistä kuvista teetin suurennokset. Lasiliikkeestä ostin uudet ikkunaruudut. Vanhasta pokasta tulikin sitten valokuvakehys.

Paperinaruverho

Keväällä kädentaitomessuilla näin paperinarusta neulotun verhon. Heti päätin itsekin sellaista joskus kokeilla.

Keittiöön tarvittiin uudet verhokapat,  eikä kaupasta löytynyt mitään  mieluisaa kangasta.
Siis ohutta paperinarua kudonta-asemalta ja verhon tekoon. Käytin verhoon  ainaoikein neulosta puikoilla n:o 6.
Paperinaruneuloksesta tuli aika jäykkää, melkein kuin peltiä. Kastelin tekeleen, joka jälkeen sitä oli helppo venytellä oikeisiin mittoihin. Kuivuttuaan se näytti vähän jopa laskeutuvan.

Verhon yläreunaan neuloin reiät, joista se on helppo pujotella tankoon. Reiät on tehty kuten napinlävet ja niitä on 5 cm välein.
Tykkään näistä.







Kuvassa  oleva sireenimaljakko on Arabian tuotantoa 1960-luvulta.

Ruusu äidille

 Lyhin reitti meiltä hautausmaalle kulkee läheisen metsän poikki. Sinne polulle minä tänä aamuna suunnistin. Tutut kivet ja juurakot toivottivat minut tervetulleeksi.

Parkkipaikalla on autoja. Moni muukin on jo aamuvarhain liikkeellä. Etsin tutun haudan. Siihen on äiti haudattu isän viereen. Kurkkua kuristaa. Lasken kukkani.

Lähden pois, takaisin metsän suojaan. Metsä lohduttaa. Annan tutun polun johdattaa minut takaisin kotiin.

Räystäät tippuu

Vaikka ei ne tietysti mihinkään tippuneet, kyllä ne seinässä kiinni pysyivät.
Senverran oli kuitenkin lämmintä, että vesi katolta suli. Lapsetti ja keräsin vettä iloisenvärisiin emalikulhoihin.










Ennen emaliastioita ihan oikeasti käytettiin ruuanlaitossa ja tarjoiluastioina. Nykyään taitavat olla lähinnä koriste-esineinä.

Jotain styroxista

 Jotensakin paljaalta näytti lapsen uusi runkopatjasänky ilman päätyä. Niinkin trendikkäässä sisustuslehdessä kuin Helsingin Sanomat olin joskun nähnyt ohjeen styroxisesta sängynpäädystä.

 No niin, siis styroxia rautakaupasta ja vahvaa puuvillakangasta Ikeasta. Kankaan reunat on taitettu levyn taakse ja kiinnitetty sinne ilmastointiteipillä. Levy pysyy hyvin paikoillaa seinän ja sängyn välissä.
Samalla tavalla olen tehnyt myös sisustustauluja.

Kuvassa näkyvä yöpöytä on aikaansaannokseni puutyökurssilla. Lampun olen ostanut Ornon valaisintehtaalta silloin kun se vielä oli Keravalla.
Nalle on oma vanha nalleni. Pelkäsin sitä pienenä, kun se mörisee kun sen kääntää mahalta selälleen.

65 mummoa lumessa

Miehellä oli tapana tuoda työmatkalta tuliaisena "maatuskoita". Siis puisia mummoja, joiden sisällä on mummoja, joiden sisällä on mummoja jne jopa 9 mummoon saakka. Tänään vein mummot pihalle ja asettelin ne lumikinokseen. Siinä ne nyt kököttävät, kaikki 65, iloisenvärisinä, osa mummoista toisen sisällä piilossa.