Aamiaissetin uusi elämä

Mieheni sinkkuajoilta peräisin oleva 

Kerman saven aamiaissetin lautanen

joutui uusimpien kokeilujeni kohteeksi.

                                                      

Mosaiikkityö.

Kupiton lautanen sai uuden pinnan

vasaralla rikotuista kaakelilaatan

palasista.

Työskentelyasento lypsyjakkaralla

ei ole järin mukava,

mutta tässä ei haittaa, vaikka kaakelinpalaset

      sinkoilevat vasaralla hakatessa.

Kiinnitin palaset saneerauslaastilla

jota satuin löytämään varastosta.

Saumaan valitsin mustan laastin. 

Onneksi sitä myytiin kilon purkeissa, 

ettei tarvinnut koko säkkiä ostaa.

Keräsin pihasta mintunlehtiä

ja haudutin niistä teetä. 

Teen kaadoin tekemääni savikuppiin

ja koristeeksi otin lautaselle

värimintun kukan.

Hyvältä maistui tee ulkona terassilla.

Kaapin paikkaus

 

Tulipahan raahattua tällainen iso kaapinrötkälekin 

tänne kaupunkiin. Tarkoituksena oli vähän rapsutella 

pois maalia ja sen jälkeen sipaista pintaan kerros

puuvahaa. Siitähän syntyisi mainio perinnehuonekalu

olohuoneeseen.
 

Mutta.
Ennenkuin kannattaa kovasti miettiä
kaapin paikkaa,
pitää suorittaa kaapin paikkaus.
Ja melko perusteellinen.

 Maali ja kittikerrosten alta paljastui
hienoa vanhaa puuta. 

  Selvisi myös,
että lipastoni on joskus toiminut
tupajumiyhdyskunnan
päämajana.

 Saapa nähdä riittääkö vuosi
kansalaisopiston puutyökurssilla
tämän projektin läpiviemiseen.

Punainen potkukelkka

Siivottiin ulkovarastoa. Stigat ja pulkat nostettiin autotallin vintille,
mutta potkukelkka jätettiin. Sitä voi vaikka tarvita. Myös kesällä.

 Samasta varastosta löysin punaisen emalimukin.
Siihen keräsin mansikoita.

Valkoiseen emalikannuun kävin keräämässä
valkoisia kukkia: siankärsämöä, päivänkakkaraa,
mesiangervoa ja koiranputkea.

Onnekas virkattu kilpikonna

Pieni virkattu kilpikonna Milla on löytänyt 2 nelilehtistä apilaa. 

"Ensin toivon jotain, ja sitten syön ne", 

se ajatteli pienillä matelijanaivoillaan.

Kun olin 7-vuotias, meille ostettiin kilpikonna. 

Kilpikonnat taisivat siihen aikaan olla muodissa, 

koska serkuillanikin oli sellainen.

Meidän Milla tykkäsi kesästä, voikukanlehdistä ja apilankukista.

Yhden kesän Milla oli pinkki. 

Sen kilpeä vähän maalattiin, ettei se olisi kadonnut meiltä ruohikkoon.

Virkkailin pieniä kilpikonna-amigurumeja, Millan ja sille pari kaveria. 

Ohje löytyi täältä: http://kristieskids.weebly.com/patterns1.html

Paperinarukukilla koristeltu oksa

Sietämätön saituus iski juuri siinä vaiheessa,
kun olisi pitänyt maksaa 14,95 pienestä muovisesta läpyskästä,
johon oli kiinnitetty 12 tappia.
Kapine oli kuitenkin välttämätön,
jotta saatoin tehdä langasta kukkia ja kukista kaulahuivin.

Siispä leikkasin palan vaneria (tämä pala on turhan  suuri)
ja  piirsin siihen ympyrän, jonka halkaisija on n. 10 senttiä.
Naulasin 12 naulaa säännöllisin välimatkoin.
Mitä pienemmät kannat nauloissa on sen parempi.

Sain haluamani kaulahuivin.

Tällä kertaa kieputin 5 kierrosta paperinarukahdeksikkoja
aina vastakkaisten naulojen ympäri.

Jätin alkuun narunpätkän 0.5-1m kukan sitomiseen.

Kaikki terälehdet kieputettu.

Otin päättelyyn jättämäni narunpätkän
ja virkkasin sillä kukalle keskustan
ja samalla sidoin jokaisen naulan ympärillä olevan narunipun.

Keskusta virkattu ja kukka pysyy kasassa.

Irrotin kukan nauloista.

Koristelin kuivuneen oksan paperinarukukilla
ja avatusta paperinarusta tehdyillä lehdillä.
Sen oli tarkoitus olla jonkinlainen juhannussalko.

Se näytti kuitenkin paremmalta pöytäkoristeena.

Aika retroa

Kesäkuun helteillä, varjossa omenapuun alla, virkkailin isoäidinneliöitä.





Olen virkannut neliöitä myös jäähallilla ja pesiskentän laidalla, kun olen ollut seuraamassa lasten urheilusuorituksia.


Automatkalla Lappenrantaan syntyi tosi monta neliötä.


TV:tä katsellessa täytyy käsille olla aina jotain tekemistä, joten taas otettiin koukku esille.








Kun olin virkannut neliöitä tarpeeksi, kasasin palaset yhteen. 

Niistähän syntyikin iloisenvärinen takki.


Hyvät ohjeet isoäidinneliöihin ja jakkuun löydät täältä http://www.novita.fi  /index.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=93289

Vintage 1960

Aikani kuluksi                                    

pengoin laatikoita ja löysin 

vanhoja leninkejä. 

Nämä ovat olleet käytössä 60-luvulla.
Taitavat olla äidin vanhoja.                      

Oli ihan pakko sovittaa, ja mahtuivathan
nämä päälleni.

Tämä turkoosi

hame olisi vieläkin ihan käyttökelpoinen,

mutta kaula-aukko

on aivan liian tiukka, melkein kuristava.

         
     




          Aika hiostavalta tuntui tämä
          teryleeni-villasekoitekangas
          jakkupuku, mutta
          muuten kangas on kaunis.
          Hameen helmassa on kivat vekit.

















Ihana ruusukuvioinen leninki.
Tämän kanssa voisi mennä kesällä
vaikka minne. Mustat leggarit alle ja menoksi.